Bileet ilman bileitä

Bileet ilman bileitä

Toisin kuin joskus kuvitellaan, suomalainen juominen on symbolisesti rikasta ja vahvaa. Eräs vahvimpia symbolisia yhteyksiä on juomisen ja sosiaalisuuden liitto. Se on suurin syy, miksi nuoret ja nuoret aikuiset ylipäänsä ryhtyvät juomaan ‒ juodessa on hauskaa, ja hauskuus on sosiaalinen tunne. Ennen 30 ikävuotta juominen on yleensä sosiaalisuuden janoa, ei etanolin.

Juomisen ja sosiaalisuuden liitolle ei kuitenkaan ole muuta syytä kuin kulttuurinen ja symbolinen yhteys. Hauskaa voi tosiasiassa pitää myös selvin päin, ja juomisesta voi seurata myös sellaista, mikä ei olekaan hauskaa. Suomalaisessa kulttuurissa ihmiset kuitenkin omaksuvat kostean sosiaalisuuden tekniikat niin tunnollisesti, että niistä on tullut kulttuurisia rutiineja ‒ tottumus, joka on toinen luonto. Tämä näkyy opiskelijaelämässä ja sen kosteassa bilekulttuurissa. Yhdessäolo, juominen ja bileet muodostavat kollektiivisen tottumuksen, jota on vaikeaa muuttaa, vaikka periaatteessa tiedetään, että toisinkin voisi olla. Mutta ei vain ole tapana.

Mikä painostaa ja miksi?

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen 2016 mukaan lähes 20 % opiskelijoista kokee sosiaalista painetta alkoholinkäyttöön. Lähes 20 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista on jättänyt osallistumatta opiskelijatapahtumiin, ja suuri syy tälle on tilaisuuksien märkyys. Jopa puolet opiskelijoista kokee, että alkoholittoman juoman valinta herättää opiskelijatilaisuuksissa kiusallista huomiota. Samoin puolet arvioi, että alkoholittomia vaihtoehtoja ei edes ole tarjolla, jos juhlissa tarjoillaan alkoholia.

Toisinaan tällaiset havainnot kuitataan sillä, että niiden ajatellaan koskevan pientä täysraittiiden vähemmistöä. Nirsoilijat pysyköön poissa, jos meininki ei miellytä. Mutta näin ei itse asiassa ole. Teimme muutama vuosi sitten Pia Mäkelän kanssa valtakunnallisesti edustavan Juomatapatutkimus-aineiston pohjalta analyysin siitä, ketkä oikeastaan kokevat sosiaalista painetta juoda ja ketkä toivovat alkoholittomia vaihtoehtoja.

Havaitsimme, että sosiaalista painetta juoda kokevat eniten 20‒29-vuotiaat, jotka myös osallistuvat useimmin sosiaalisiin juomistilanteisiin. Oleellisia sukupuolieroja ei ilmennyt. Kiinnostavinta oli, että sosiaalista painetta kokivat kaikkein eniten ne, jotka myös joivat eniten. Yli puolet suurkuluttajista oli kokenut sosiaalista painetta viimeisen 12 kuukauden aikana. Myös parempia alkoholittomia vaihtoehtoja toivoivat kaikenlaiset ihmiset absolutisteista ongelmakäyttäjiin.

Kyse ei siis ole raittiiden nirsoilusta, vaan laajemmasta sosiaalisten odotusten kimpusta. Ilmiön ytimessä on juomisen ja sosiaalisuuden liitto. Kun joku juo ‒ etenkin nuori aikuinen bilettäjä ‒ se tulkitaan haluksi ja kyvyksi sosiaalisuuteen, iloiseen ja intensiiviseen yhdessäoloon. Siksi eniten juovien myös odotetaan juovan eniten: heidät on merkitty vahvimmin sosiaalisuuden odotuksilla. He saattavat kokea jonkinlaista velvollisuuttakin olla ilon ylläpitäjiä, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle.

Vastaavasti juomisesta kieltäytyminen tulkitaan helposti seurasta ja sosiaalisuudesta kieltäytymiseksi, itsekeskeiseksi hurskasteluksi (ne tiukkapipot absolutistit). Tämä logiikka saa puolet korkeakouluopiskelijoista kokemaan kiusallista huomiota alkoholittomasta juomavalinnasta. Se saa myös monet naamioimaan vissylaseja sitruunaviipaleilla drinkeiksi, jotteivat tulisi väärin ymmärretyksi.

Kuvion sivutuotteena ne, jotka haluaisivat olla sosiaalisia jollain muulla tavoin kuin juomalla, jäävät helposti yksin. Juomisen ja sosiaalisuuden vahva liitto hämärtää vaihtoehtoisia yhdessäolon muotoja niin opiskelijakulttuurissa kuin muuallakin. Samalla se painostaa myös vähän juovia juomaan sosiaalisuuden nimissä, koska vaihtoehtoisia sosiaalisia kanavia ei tunnisteta tai tunnusteta.

Muutetaan biletys- ja juomiskulttuuri

Suomalaisen alkoholikulttuurin muuttamisesta on puhuttu vuosikymmeniä. Ratkaiseva muutos saadaan sillä, että puretaan juomisen ja yhdessäolon kyseenalaistamaton liitto. Tämä saa aikaan oleellisia muutoksia. Yhdessäolon ja sosiaalisten kokemusten saavuttamiseksi ei tarvita alkoholin kuormitusta ja riskejä. On ok myös olla juomatta ilman, että sitä tarvitsee selitellä tai jännittää. Ylipäänsä tarve juoda vähenee.

Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Puheellakin voi tosin olla suuri merkitys, sillä usein yhdessäolon ja alkoholin symboliyhteys ymmärretään huonosti. Jo sen avaaminen voi parantaa ihmisten valmiuksia tehdä parempia ja kestävämpiä valintoja omissa yhteisöissään ja elämässään. Mutta tarvitaan myös konkreettisia tekoja ja vaihtoehtoja ‒ ohjausta yhdessäoloon ilman alkoholia.

Yksi ratkaisu voi löytyä siitä, mitä tavaraa ja missä muodossa laseihin laitetaan. Kuten edellä kerroin, tutkimuksemme mukaan kaikissa juomistilanteissa ja kaikenlaisten juojien parissa on kysyntää myös hyville alkoholittomille vaihtoehdoille. Vähän juovien lisäksi suurkuluttajat toivovat voivansa juoda luontevasti vähemmän. Siksi alkoholittomien vaihtoehtojen tarvitse eikä pidä erotella paljon ja vähän juovia toisistaan. Jos alkoholittomien juomien profiilia nostetaan reilusti, myös niistä voidaan alkoholijuomien tavoin tehdä kaikille sopivia yhdessäolon konkreettisia tunnuksia. Jos alkoholittomiin juomiin yhdistetään tietoisesti sosiaalisuuden symboliikkaa, se on myös kulttuurinen viesti: tämäkin drinkki on yhdessäolon voiteluainetta, vaikkei sisällä alkoholia.

Voi olla, että täysin alkoholittomatkaan bileet eivät vielä muuta suomalaista juomiskulttuuria. Siihen tarvitaan sosiaalisuuden kanavia ja keinoja muuallakin kuin juomistilanteissa. Juomiskulttuurin muuttaminen voi olla myös sen ohittamista, ja maailma on täynnä yhteyden paikkoja biletilanteiden ulkopuolellakin. Ehkä tarvitaan myös bileitä ilman bileitä ‒ ja ensi alkuun ideakilpailu siitä, mitä ne olisivat, jotta bileiden tarkoitus kuitenkin toteutuisi.

Antti Maunu
Kirjoittaja on juhlimisesta väitellyt biletohtori sekä ehkäisevän päihdetyön tutkija, kehittäjä ja kouluttaja: www.anttimaunu.fi.

Lähteet

Kunttu, Kristina, Tommi Pesonen & Juhani Saari (2017): Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Helsinki: YTHS. Verkossa https://www.yths.fi/filebank/4300-KOTT_uusin_2016.pdf

Mäkelä, Pia & Antti Maunu (2016): Come on, have a drink: The prevalence and cultural logic of social pressure to drink more. Drugs: Education, Prevention & Policy 23(4): 312–321. Verkossa http://dx.doi.org/10.1080/09687637.2016.1179718