Odotukset korkeakouluopiskelusta

Odotukset korkeakouluopiskelusta

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen opiskelijaelämästä? Pitkät esseet, raportit ja referaatit sekä isot pinot kurssikirjoja. No nämäkin, mutta useille, myös minulle tulee mieleen opiskelijahaalarit, teemabileet ja approilu, eikö?

Olen Iiris, 23 -vuotias kolmannen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija. Opiskelen yhteisöpedagogiksi pääkaupunkiseudun Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Humakissa.

Aloitin opiskeluni 2017 syksyllä, täynnä intoa ja odotuksia. Uuden koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen lisäksi odotin eniten uusiin opiskelijakavereihin tutustumista ja opiskelijaelämän aloittamista. Mietin paljon etukäteen, minkä värisen opiskelijahaalarin tulen saamaan ja kuinka monta haalarimerkkiä onnistun keräämään.

Opiskelemaan hakiessani olin muodostanut itselleni tietynlaisen mielikuvan opiskelijaelämästä, johon kuului kaikissa opiskelijatapahtumissa käyminen ja haalarit päällä rellestäminen.

Opiskelemaan hakiessani olin muodostanut itselleni tietynlaisen mielikuvan opiskelijaelämästä, johon kuului kaikissa opiskelijatapahtumissa käyminen ja haalarit päällä rellestäminen. Ajatus tyypillisestä opiskelijaelämästä oli muodostunut pääosin katukuvassa näkyvistä opiskelijoista haalarit päällä, jotka kulkivat kalja- ja siideritölkit käsissään baarista toiseen. Myös opiskelijoiden kanssa opiskeluajasta puhuessa esille nousivat usein ensimmäisenä mitä mahtavimmat opiskelijabileet ja pikkulauantait.
Eli ei ihmekään että olin muodostanut käsityksen siitä, että alkoholi ja juhliminen ovat iso osa opiskelua.

Tiesin, että opiskelijatapahtumat ja bileet ovat tärkeä osa opiskelua ja ihmissuhteiden luomista. Tapahtumissa pääsee verkostoitumaan ja saa vertaistukea uuteen elämäntilanteeseen. Stressaavien kurssitehtävien ja deadlinen keskellä opiskelijaelämän kuuluu olla hauskaa ja yhteisöllistä ajanviettoa. En kuitenkaan osannut ajatella, että on olemassa monenlaista opiskelukulttuuria. Ei olekaan vain yhtä oikeaa tapaa suorittaa opiskeluja ja opiskeluajan sosiaalista elämää.

Kostean opiskelijaelämän odotuksiin nähden Humakissa yllätti opiskelijakulttuuri, johon kuului pääasiassa päihteettömät tapahtumat. Tutustuminen luokkakavereihin ei tapahtunutkaan siiderin täyteisissä illanistujaisissa eikä erilaisissa juomapeleissä. Luokka ryhmäytettiin koulun jälkeisillä peli-illoilla ja picnic-hetkillä, joihin kukaan ei tuonut alkoholia.

Humakissa, niin kuin muissakin ammattikorkeakouluissa on opiskelijakunta, joka järjestää opiskelijoiden tapahtumia ja koordinoi tutortoimintaa. Humakin opiskelijakunnassa HUMAKO:ssa tutoreiden ja opiskelijakunnan toimintaa pidetään tärkeänä ja sen toimintaan panostetaan. Koen, että heidän luomansa ilmapiirin ansiosta koulun opiskelijakulttuuri on erilaisia osallistumistapoja salliva.

HUMAKO:n järjestämissä tapahtumissa ja approissa joissa kävin, oli usein teema, jonka mukaan tutorit ja järjestäjät suunnittelivat ja toteuttivat ohjelmaa. Oli esimerkiksi pelejä, kilpailuja ja erilaisia rastitehtäviä. Ohjelmanumeroiden suorittamiseen oli laadittu useita eri tapoja, jotta kaikilla olisi samat mahdollisuudet osallistua annettuihin tehtäviin. Esimerkiksi liikuntatehtävissä oli ajateltu liikuntarajoitteisia ja sosiaalisissa tehtävissä oli ajateltu kulttuurillisia ja kielellisiä eroja. Samoin myös päihteiden käytön puolella – oli ajateltu lähtökohdasta, jossa päihteiden käyttäminen ei olisi normi. Ketään ei vaadittu juomaan drinkkiä tai shottia jotta suoritus olisi hyväksytty eikä ryhmiä jaettu siiderin- ja limunjuojiin.

Ensimmäisten viikkojen ajan päihteettömät opiskelijabileet tuntuivat todella vierailta ja hieman oudoilta, koska odotukseni olivat täysin päinvastaiset. Alkoholin juomista ja juhlimista aamuneljään ei pidetty itsestään selvyytenä ja itseisarvona. Opiskelijat kävivät tapahtumissa kukin tyylillään, luomatta sen suurempia odotuksia osallistujille tai tapahtumalle.

Alkoholin juomista ei koskaan suoranaisesti kielletty, mutta sen juomisesta ei ikinä puhuttu osana opiskelijatapahtumia. Ei odotettu tiettyä toimintatapaa, vaan järjestäjien puolelta luotiin tasa-arvoinen ja lokeroimaton ilmapiiri. HUMAKO markkinoi ja viesti tapahtumista aina tekeminen ja teema edellä. Päihteiden käyttöä ei tuotu esille, jotta osallistujat eivät rajoittuisi vain juhlijoihin. Päihteettömien tapahtumien tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus osallistua yhteiseen ohjelmaan, ilman juomisen tai päihtymisen painetta.

Toinen hyvä kysymys, jota monet varmasti miettivät, on kävijöiden osallistuminen. Tuleeko tapahtumiin ketään, jos päämääränä ja tavoitteena ei ole päihtyminen?

Koen, että korkeakouluissa uudelleen asennoituminen vähemmän päihteisiin painottuvaan opiskelijakulttuuriin tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Vähemmän päihtymiseen keskittyvä opiskelijakulttuuri antaa kaikille vapauden tehdä itse omat valinnat, ilman sosiaalista painetta toimia odotetulla tavalla. Opiskelijat rohkaistuvat tekemään parempia ja fiksumpia valintoja, koska kynnys valita toisin on matalampi. Ei tarvitse selitellä sitä, jos tai kun haluaa juoda lasin vettä tai lähteä ”jo” klo 22 kotiin. Kaikessa voi olla mukana ilman kyseenalaistavia kommentteja ja toimia parhaaksi kokemallaan tavalla.

Tapahtumissa, joissa itse olin, opiskelijoita on ollut hyvä määrä. Toki Humak on jo kouluna pieni, joten osallistujamäärät tuskin koskaan ovat valtavan suuria, mutta tapahtumissa on aina ollut hyvä ja rento tunnelma. On järjestetty paljon aktiviteetteja ja mahdollisuuksia opiskelijoiden tutustumiseen ja ryhmäytymiseen. Ja kyllä, olen juonut joskus tapahtumissa pari siideriä, mutta en koskaan sosiaalisen paineen takia tai sen takia, että se kuuluu tapahtuman ohjelmaan.

Suhtautuminen uuteen ja vähäpäihteisempään opiskelijakulttuuriin riippuu varmasti paljolti omista arvoista, persoonasta, ympäristöstä ja totutuista tavoista. Huomaan itse, etten ole osannut kaivata kosteita opiskelijabileitä, koska kukaan ei ole odottanut sitä minulta. Uskallan jopa sanoa, että olettamani opiskelijaelämä ei olisi edes sopinut arkeeni. En ole kokenut jääväni mistään paitsi tai että opiskelija-arkeni olisi tylsä tai nolo. Sellaisessa kouluympäristössä ja -yhteisössä on helppo ja luonteva olla, missä kaikki voivat toimia vapaasti omien arvojensa mukaan.

Erilaiseen opiskelijakulttuuriin suhtautumiseen vaikuttavat myös tänä päivänä opiskelijoiden elämäntilanteet. Opiskelijoilla on erilaiset elämänvaiheet ja eri tavoitteet opiskeluiden suhteen, minkä vuoksi opiskeluajan bilekulttuuri alkaa muuttua. Myös omalla vuosikurssillani opiskelijakaverini ovat pääosin minua vanhempia ja heidän arkensa on täysin erilainen kuin omani. Heillä saattaa olla esimerkiksi perhe- ja työelämä pyöritettävänä kaiken koulukiireen keskellä. Sellaisessa elämänvaiheessa opiskelijabileet ja baarista toiseen juokseminen ovat harvoin ensimmäisenä mielessä.

Nyt jälkiviisaana ja oppineena voin sanoa, että jokaisen tulisi pysähtyä miettimään opiskelijana tai opiskeluun hakevana, että pitääkö tehdä niin kuin aina on tehty. Onko oletettu tai nähty malli ainut oikea tapa toimia? Haalarimerkkejä voi myös kerätä ilman alkoholin juomisen pakkoa ja verkostoituminen opiskelijakavereihin voi myös tapahtua ympäristössä, jossa juomista ei pidetä normina, eikö vain? Miksi meistä on niin outoa ja vierasta puhua opiskelijakulttuurista, jossa päihteiden käyttö on vähäistä, vaikka sellainen kulttuuri on olemassa jo?

Iiris Reinikainen
Kirjoittaja on Humakissa opiskeleva yhteisöpedagogiopiskelija, joka suorittaa EHYTissä harjoitteluaan Selvis -hankkeessa.

kuva: Ethan Hu /Unsplash