”En ole koskaan kuullut kenenkään olevan allerginen samppanjalle”

”En ole koskaan kuullut kenenkään olevan allerginen samppanjalle”

Olen Laura, 27, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja, pitkän linjan järjestöaktiivi ja opiskelijapoliittinen vaikuttaja. Aloitin juuri viidennen vuoteni yliopistolla. Näihin viiteen vuoteen mahtuu useampia luottamus- ja järjestöpestejä, vähintään viidetkymmenet sitsit, lukuisia opiskelijabileitä, paljon opiskelijapolitiikkaa, muutamia työelämätapahtumia ja lukemattomia illanistujaisia. Kaikesta tästä opiskelijaelämästä olen päässyt nauttimaan ilman tippaakaan alkoholia.

Kommentti oli outo ja tuskin pahalla tarkoitettu, mutta samalla arvostus omaa yhteisöäni kohtaan nousi, sillä koen opiskelijakulttuurin muuttuneen sallivammaksi erilaisille juojille.

Olen juonut viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Alkoholittomuus on oma valintani, jota en tuputa muille, mutta silti välillä juomattomuudesta puhuminen jännittää leimautumisen pelossa. Opiskelijapiireissä asiaa harvoin kommentoidaan päin naamaa kummaksuen, joten siitäkin syystä tänä keväänä ylioppilaskunnan perinteisellä vuosittaisella vappukiertueella Presidentinlinnassa kuulemani heitto on jäänyt erityisen vahvasti mieleen: “En ole koskaan kuullut kenenkään olevan allerginen samppanjalle.” Kommentti oli outo ja tuskin pahalla tarkoitettu, mutta samalla arvostus omaa yhteisöäni kohtaan nousi, sillä koen opiskelijakulttuurin muuttuneen sallivammaksi erilaisille juojille.

Koen, että opiskelijayhteisöissä on oikeasti alettu tarkastella kriittisesti sitä, miten tapahtumista saataisiin mahdollisimman inklusiivisia – eli pyritään etsimään vastausta kysymykseen ovatko kaikki aidosti tervetulleita järjestämiimme tapahtumiin. Tavat ja perinteet muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat kuitenkin. Usein juomattomuutta saatetaan miettiä vasta siinä vaiheessa, kun joku uskaltaa ääneen kieltäytyä alkoholista.

Opiskelijapiireissä valintani herättää ilmi tullessaan lähinnä lukuisia kysymyksiä: “Laura miksi sä et juo?”, “Miten sä jaksat meitä selvänä?” ja “Tuomitsetko mut, kun mä juon?”. Välillä ihmisten ennakkoasenteet turhauttavat, mutta kysyjät ovat useimmiten vilpittömän uteliaita eivätkä oman kokemukseni mukaan tarkoita pahaa. Minulta on kysytty myös vinkkejä siihen, miten voisi vähentää omaa kulutustaan, ja voiko opiskelijaelämään aidosti osallistua ilman jallua ja skumppaa.

Vastaukseni on tietysti: kyllä voi.

Sillä on iso merkitys, miten yhteisö kohtelee jäseniään ja miten kukin kohtelee opiskelijakavereitaan.

Käytännössä tilanne voi olla yksilölle haastava. Jos yhteisössä ei aidosti ole tilaa myös vähän juoville tai täysin kieltäytyville, voi tapahtumiin osallistumiselle olla suuri kynnys. Muutama viikko sitten eräs opiskelija laittoi minulle viestiä, jossa hän kertoi miten on joutunut kohtaamaan ivallista läpänheittoa ja leimaamista juomattomuutensa takia. Tästä syystä hän kertoi jättäytyneensä pois lähes kaikista opiskelijatapahtumista. Sillä on iso merkitys, miten yhteisö kohtelee jäseniään ja miten kukin kohtelee opiskelijakavereitaan.

Ajattelen, että jokaisen juomattomuus on yksilön oma asia, eikä siitä valinnasta pitäisi joutua selittelemään tai vastaamaan ikäviin kysymyksiin kenellekään. Opiskelijayhteisöllä ja tapahtumajärjestäjillä on iso rooli siinä, että kaikki voivat tuntea olonsa tervetulleeksi yhteisöön – niin täysin juomattomat kuin hekin, jotka haluavat toisena iltana kilistellä vesilasilla ja toisena iltana skumpalla. Järjestäjänä voi pitää esimerkiksi huolen siitä, että aina on tarjolla hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja, erilaisissa rastitapahtumissa tehtävät eivät liity juomiseen ja tapahtumiin järjestetään erilaisia aktiviteetteja kaikenlaisille osallistujille.

Tänä syksynä kävin opiskelijaelämäni ensimmäisellä yritysexcursiolla. Ilahduin siitä, miten tapahtumaa ei markkinoitu alkoholin avulla ja vaikka tilaisuudessa tarjoiltiin sekä holillista että holitonta kuohuvaa, ei tämä kaikille tarjottu yksi lasillinen ollut mitenkään erityisessä roolissa. Tällöin minusta tuntui siltä, että tapahtuman fokus oli nimenomaan verkostoitumisessa ja mielenkiintoisissa keskusteluissa. Ja mielestäni tämä ajatus sopii muihinkin opiskelijatapahtumiin – jotta tapahtumat olisivat mahdollisimman monelle opiskelijalle mieluisia ja turvallisia, voisi fokus olla juomisen sijaan yhteisöllisyydessä, hauskanpidossa ja uusien ystävien löytämisessä.

Laura Wathén