Alkoholinkäytön pelisäännöt muuttuvat työelämässä

Alkoholinkäytön pelisäännöt muuttuvat työelämässä

Olen absolutisti, mutta siitä huolimatta olen onnistunut pitämään opiskeluaikoina hauskaa. Olen myös hauskan jälkeen kiirehtinyt yöpaita toppatakin alla aamulla tenttiin, raapustanut vähäiset tietoni paperille ja raahautunut suorituksen jälkeen takaisin kotiin nukkumaan. Olen nähnyt luentosalissa lukuisia omiani tummempia silmänalusia ja vieruskaverissa on saattanut vielä tuoksahtaa edellisillan juhlat.

Pöhnässä tentissä -tarinat ovat opiskeluajan sankaritarinoita ja hauskoja anekdootteja niitä aikoja muistellessa. Ne ovat myös esimerkki tavoista ja yhteisön toimintakulttuurista, mitkä eivät ongelmitta siirry työelämään. Töissä kun ei voi ottaa tavaksi darraisia maanantaiaamuja ja pikkupöhnäisiä palavereja. Opiskelijana ihminen on vastuussa itsestään ja lähinnä vain itselleen. Jos luento jää väliin tai tentti menee pieleen, se tietää harmia itselle ja mahdollisesti lisää vaivaa. Mikä parasta, tentit ja kurssit voi uusia. Epäonnistunutta asiakastapaamista tai kiusallista työpalaveria ei voi.

Alkoholi työpaikalla by the book

Pöhnässä töissä -tarinat eivät ole sankaritarinoita. Alkoholinkäytön puheeksiottaminen on yksi ikävimpiä asioita, joita esihenkilöasemassa olen joutunut tekemään. Alkoholinkäyttö ja alkoholiongelmat ovat edelleen tabu, josta keskusteleminen on kiusallista. 

Vaikka keskustelun molemmat osapuolet tietävät, miten kuuluu toimia, kumpikaan ei haluaisi keskustelua käydä. Hetkessä oman työnsä ammattilaisista ja itsevarmoista aikuisista tulee murjottavia kenkiin tuijottelevia teinejä. Puuttuminen tuntuu niuhottamiselta ja henkilökohtaiseen elämään sekaantumiselta, vaikka päihtyneenä töissä oleminen ei millään tavalla ole henkilökohtainen asia.

Päihtyneenä ihminen ei ole työkykyinen. Piste. Lievimmillään päihtynyt on ärsyttävä, pahimmillaan hän saattaa olla jopa vaaraksi itselleen tai muille. Työpaikalla krapulassa tai päihtyneenä toimiminen on siis työsuojeluasia. Prosessi yleensä menee (kunnosta riippuen) puhuttelun kautta työpaikalta poistamiseen. Päihtyneenä töissä oleminen voi johtaa työpaikan käytännöistä riippuen hoitoonohjaukseen ja varoitukseen. Se voi olla myös irtisanomisperuste. Niin ja krapula ei muuten ole pätevä syy sairauspoissaololle.

Työajalla ihminen ei edusta vain itseään, vaan myös työnantajaansa. Asiakas ei halua maksaa päihtyneen ihmisen työstä eikä kollega päihtynyttä työkaverikseen. Paperilla alkoholinkäytön ja työnteon suhde on näin selkeä.

Alkoholinkäytön asenteet ja tavat ovat murroksessa

En ollut opiskeluaikoinani kampuksen ainoa absolutisti, mutta monta meitä ei ollut. En myöskään ollut aktiivisin sitsaaja, muttei minulta vaput tai vujut jääneet juhlimatta. Jos ilta tempaisi mukaansa, biletin siinä missä muutkin. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 17 % opiskelijoista kokee sosiaalista painetta alkoholinkäyttöön. Lienen onnekas, sillä oma pehmeä kuplani ei välittänyt raivoraittiudestani tuon taivaallista. Juomattomuuteni vaati selittämistä harvoin, yleensä uusiin ihmisiin tutustuessa. Silloinkin kolalasini aiheutti lähinnä olankohautuksia.

Siirtyminen työelämään tarkoitti uusia ihmisiä useista eri sukupolvista ja kirjavampaa suhtautumista juomattomuuteen. Tuntui kuin olisin hypännyt merkilliseen aikakoneeseen, jossa teini-ikäiset keski-ikäisen vartalossa kehottavat minua “ottamaan edes yhden”. Juomattomuudelle haluttiin löytää selityksiä, usein vilkuilemalla vatsanseutuani ja kohottelemalla kulmia. (En oo taaskaan raskaana – söin jälkkkärii)  Alkoholin juominen aftereilla, erilaisissa juhlissa ja verkostoitumistilaisuuksissa on edelleen sosiaalinen normi.

Työnantajien suhtautuminen päihteidenkäyttöön on hiljalleen kiristynyt. Joillain työpaikoilla jopa puhallutetaan. Tästä päästäänkin herkulliseen ristiriitaan, mikäli työnantaja ei onnistu sanoittamaan päihdepolitiikkaansa. Miten työnantaja voi puuttua työntekijän ongelmalliseen alkoholinkäyttöön, jos itse myös järjestää tilaisuudet käyttää alkoholia? Miten toimitaan, kun otetaan yhdessä työpaikan edustustilaisuuksissa ja juhlissa? Sosiaalinen paine se on työyhteisöissäkin, mutta alkoholinsietokyky on ihmisillä erilainen. Mielestäni mitään nollalinjaa ei tarvitse noudattaa, ja juhlissa sopii edelleen nostaa lasia. Hiljalleen muuttuneet asenteet kuitenkin muuttavat myös työpaikkojen toimintakulttuuria. On työnantajan tehtävä pitää huoli, että pelisäännöt ovat kaikille reilut ja selvät. Ehkäpä työpaikatkin kaipaisivat omaa KUPLA-hanketta.



 

Kuva: Salla Merikukka

Milla Halme on 1/6 Työelämän kapinalliset -kirjan kirjoittajista ja SOSTEn viestintäpäällikkö