No muuttuiko se kulttuuri?

No muuttuiko se kulttuuri?

”Ennen olisi kuittailtu paljon enemmän.”
”Ei olisi voinut kuvitellakaan aikaisemmin että asiat olisi näin.”
”Nykyään tämä on jo ihan normaalia eikä tässä ole mitään ihmeellistä.”

Muutos on toisinaan hidasta ja asteittaista, sellaista ettei sitä voi havaita välittömästi vaan vasta jälkeenpäin. Kuinka monta poikkeusta sääntöön täytyy tehdä, ennen kuin sääntö muuttuu?

Opiskelijakulttuuria ei muuteta kolmessa viikossa yhdellä kampanjalla, vaan asennemuutos on hidasta ja toisinaan kiusallisen huomaamatonta. Ne kerrat kun olen havainnut opiskelijakulttuurin muuttuneen selkeästi ja nopeassa ajassa, ovat olleet niitä kun opiskelijayhteisöä on kohdannut jokin onnettomuus tai tragedia – ja tämä ei ole missään nimessä se mukava, yhteisöllinen tai suositeltava tapa muokata opiskelijayhteisöä.

KUPLA-hankkeen ja Kulttuurin muuttajat -kampanjan aikana on tullut vastaan merkkejä kulttuurin muutoksesta viimeisen 5-10 vuoden aikana. Kulttuurin muutos on näkynyt enemmän vasta jälkeenpäin, kun jututtamani ihmiset ovat sanoneet asioita kuten ”ennen (juomattomuudesta) olisi kuittailtu paljon enemmän” tai ”nyt kukaan ei ihmettele ja suhtautuminen on paljon luontevampaa”. Näille ”ennen ei todellakaan ollut kunnollista” -kertomuksille on yhteistä se, että ne kertovat ajasta, jolloin vallitsevaa ”no tokihan kaikki alkoholia ottavat” -normia ei kyseenalaistettu kovinkaan paljoa ja siitä poikkeamista pidettiin erityisen epätavallisena.

Ennen alkoholittomuus olisi ollut jotain poikkeuksellista, nyt se on arkipäiväistä ja normaalia.

Olen päässyt näkemään merkkejä kulttuurin muutoksesta, kun olen kierrellyt Oulussa, Vaasassa, Kokkolassa ja pääkaupunkiseudulla kouluttamassa ja tapaamassa korkeakouluyhteisön eri ryhmiä. Yksi muutos, joka ei mielestäni olisi ollut mahdollista omana aktiiviopiskelija-aikanani (15 vuotta sitten) on se, miten paljon opiskelija- ja ylioppilaskuntien sekä aine/oppialayhdistysten hallituksista ja virkailijajoukosta löytyy toimijoita, jotka puhuvat avoimesti ja väistelemättä siitä, että eivät käytä alkoholia. Ennen alkoholittomuus olisi ollut jotain poikkeuksellista, nyt se on arkipäiväistä ja normaalia.

Toisaalta viimeisten viiden vuoden aikana erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen sekä yksilön henkilökohtaisten valintojen kunnioittaminen on ollut monin eri tavoin pinnalla. Opiskelijayhteisöt ja niitä ympäröivä maailma esimerkiksi varautuvat tapahtumissa peruslähtöisesti erilaisiin ruokavalioihin tarjoiluja miettiessään ja tapahtumien esteettömyys ja sitä kautta ihmisten erilaiset fyysiset liikkumisrajoitteet huomioidaan. Aikoinaanhan saunavuorojen jakaminen yleisen ja yhtäläisen sekasaunan sijaan oli kauhistus ja mukamas niin vaikea asia järjestää, ja vuorot oli nimetty esimerkiksi ujojen tyttöjen, ujojen poikien ja kaikkien muiden saunavuoroiksi. Nykyään saunavuorot tuntuvat olevan yleisesti käytössä oleva asia ja niillä on edes vähemmän osoittelevat ja leimaavat nimet. On vaikea olla vertaamatta alkoholin käyttöä ja suhtautumista alkoholia käyttämättömiin näihin edellämainittuihin esimerkkeihin.

Tämä vuoden 2019 lokakuu on jossain vaiheessa menneisyyttä, jota katsellaan vähän ihmetellen ja analysoivan linssin läpi. Mitä sellaisia asenteita, mielikuvia ja käytänteitä meillä on nyt, joita emme tajua kyseenalaistaa tai uudelleenarvottaa?